Väsynyttä väkeä

Talvi tulee, pakko se on uskoa. Eilen sateli moneen otteeseen suurensuuria lumihiutaleita, jotka kyllä ovat kauniita katsella, mutta rakennushommien takia täytyy olla iloinen siitä, että lumi suli samantien. Ensi viikko taitaa ollakin vähän lämpimämpi taas ja eiköhän mekin pian päästä sisätöitä tekemään.

Meidän perheen elämä muuttui kertaheitolla monta astetta kiireisemmäksi tällä viikolla, kun lupauduin loppuvuodeksi tekemään sijaisuutta vanhaan työpaikkaani. Kuopus on nyt harjoitellut päiväkotilapsena olemista isosisarusten vanhassa päikyssä, jossa häntä olikin jo odoteltu joukon jatkoksi. Siellä oli varattu pikkuiselle lokero ja ruokapöytäpaikka ennestään tuttujen lasten vierestä ja varsin hyvin Kuopus on viihtynytkin. Koululaisetkin joutuvat opettelemaan uutta elämää, kun äiti ei olekaan kotona, kun he palaavat koulusta.




Tällä hetkellä arjen pyörittäminen tuntuu aika haasteelliselta, mutta eiköhän tämä tästä iloksi muutu. Tosin voitte vain kuvitella, kuinka malttamattomana odotan omaan kotiin muuttamista, eikä vähiten tulevan kodinhoitohuoneen vuoksi. ;) Väliaikaiskodin pyykkihuoltotilat ovat surkeat, ja nyt sen oikeasti huomaa, kun aikaa kotitöihin ei ole enää yhtä paljon kuin aikaisemmin.




Valokuvat on otettu viime viikonloppuna meidän rannasta. Joen toisella puolella on vanha tukkikämppä, joka peruskorjattiin pari vuotta sitten varsin kauniiksi.

Uuteen tottuminen vie voimat, aika väsynyttä väkeä meidän talossa on tällä viikolla ollut. Onneksi on viikonloppu ja aikaa tehdä mukavia juttuja ihan omaan tahtiin.

Ihanaista viikonloppua!

Keittiövalintoja

Hiphei, peltikatot alkaa olla valmiita. Nyt on säät suosineet kattokiipeilijöitä, hyvä niin. Talosta puuttuu vielä kuistin katto, odotellaan peltiseppää tekemään oma hommansa loppuun ensin. Autotallin katto on paikoillaan, vain reunalistat puuttuu. Kyllä näyttää taas niin paljon valmiimmalta. Kuvia ei ole vielä, mutta huomenna aion kuvata oikein urakalla.

Keittiön kivivalinnat on olleet pohdinnassa viime päivinä. Kiveä tulee sekä lattiaan että työtasoiksi. Jo valittuna on lattian graniittilaatta, kuva jonkun jälleenmyyjän sivulta napattu. Meillä on yksi mallilaatta pyörinyt täällä jo kesästä asti, ja tykkään siitä tosi tosi paljon. Hillitty, muttei tylsä ja tosi upea kiilto. Kuva ei kyllä tee oikeutta laatalle.




Voin sitten jossain vaiheessa laittaa kuvia siitä, miten hienosti yksi ja sama laatta sopii erilaisiin keittiöihin. Sisareni modernissa valkoisessa keittiössä laatta on yhdistetty mustaan kivitasoon, upea kokonaisuus. Veljeni remontoi vaimonsa kanssa vanhaa taloa, jonka keittiön lattiaan tulee myös tätä laattaa. Tiedän, että siitäkin keittiöstä tulee hieno. Meillä on sitten vanhahtavaa valkoista, ja olen varma, että lattia sopii oikein hyvin meidänkin keittiöön. Laitamme samaa laattaa myös kuistin lattiaan.

Työtasoksi haluan jotain suht tasaisen väristä kiveä, mutten kuitenkaan mustaa. Harmaa vuolukivi on yksi vaihtoehto. Sen huonona puolena on pehmeys, josta johtuen sitä harvoin käytetään keittiössä. Lisäksi värivaihtelut ovat suuret, se minua haittaa eniten. Ja aika hintavaakin on...

Kuva Tulikiven sivuilta.

Monessa ruotsalaisessa sisustuslehdessä on esitelty keittiöitä, joissa työtasona on Carraran marmoria. Olen ihastellut näitä keittiöitä ja luulen, että tämä taso meillekin tulee. Carraran marmori on perusväriltään valkoista, jossa kulkee harmaita juovia. Ihan täydellisen väristä meille siis. Huonoja puoliakin pitää tietysti olla: marmori on huokoisempaa kuin moni yleisemmin keittiöissä käytetty kivi. Tämä "ongelma" pitäisi onneksi olla hoidettavissa, vuotuinen suojavahalla käsittely riittänee.

Kuva Tulikiven sivuilta.

Keittiön kiinteät kalusteet meille tekee puuseppä. Kokopuiset mittojen mukaan nikkaroidut kaapistot ovat olleet pitkään haaveissa, valkoiseksi maalattuina tietysti. Kodinkoneet otamme rosteripinnalla, kotikylmiöhän meillä onkin jo ostettuna. Muut hankitaan sitten jossain vaiheessa. Keittiöön mahtuu myös ruokapöytä arkiruokailuja varten sekä yhdelle seinällä senkki ja sen yläpuolelle avohyllyjä. Luulenpa, että keittiöstä tulee lempihuoneeni!

Ihanaa viikonloppua!

Ihana lauantai

Syksyisestä säästä huolimatta peltikattoa on urakoitu paikoilleen tälläkin viikolla. Tänään tosin alkoi Esikoisen jääkiekkojoukkueen sarjapelit, joten osa päivästä vierähti vieraspelikatsomossa. Iltapäivällä oli niin harmaata, että talokuvia luvassa myöhemmin. Yritän huomenna ehtiä kuvaamaan vähän aikaisemmin.

Tänä iltana rentoudutaan ja nautitaan lauantaista. Minulla on lukemista yllinkyllin. Lehdet itse ostettuja, mutta tuosta upeasta keittiökirjasta kiitos kuuluu Villa Kanervan Tanjalle. Olin sopivaan aikaan vierailulla ja sain napattua itselleni tuon kirjan. Kiitos Tanja!




Syksyinen kurpitsa keittiön pöydällä on PartyLiten mallistoa. Ystävä piti kutsut ja tilasin tuon kurpitsan ja tietysti tuoksutuikkuja, nyt palamassa aivan ihana greipin tuoksuinen tuikkiva.




Pari lasia punaviiniä, herkkusuklaita ja korkkaamattomat lehdet & kirja hiljaisessa kodissa, voisiko lauantai-iltaa paremmin viettääkään... (eikä edes kovin aikaista herätystä huomenna, jäähallilla pitää olla vasta kymmeneltä, ihanaa).

Mukavaa viikonlopun loppua kaikille!

Talolla tapahtuu

Harmaa pilvipäivä, muttei sentään räntäsateita vielä täällä. Toivottavasti ei koko viikkona, sillä loppuviikolla pitäisi taas päästä kattopeltiä asentamaan.

Sunnuntaiaamupäivällä räpsin kuvia ja onhan sitä edistystä tapahtunut, vaikka tuntuu, ettei valmista tule ollenkaan. Tummanharmaata peltiä laitettiin kolmen miehen voimin katolle loppuviikolla ja tällä viikolla siis työ jatkuu.




Lasikuistikin alkaa näyttää lasikuistilta, kun Mies asensi irrallaan olleet ikkunat paikoilleen eilen.




Olin lasten kanssa iltapäivän T-siskon synttäreitä viettämässä ja sillä aikaa Mies oli saanut valmiiksi julkisivupaneloinnin. Vain yläkolmiosta puuttuu vielä paneelit, sinne tarvitaan ensin peltiseppää hommiin.




Autotallikin on saanut aluskatteen ja ruoteet, toisesta päädystä puuttuu vielä otsalaudat. Tälle katolle peltien laittaminen onkin nopeata puuhaa, kun ei tarvitse miettiä jiirejä eikä oikeita mittoja.




Loppukevennyksenä kuva siitä, miten voi käydä, jos jättää kaksivuotiaan ja keksikulhon pöytään ja kääntää hetkeksi selkänsä. ;)




Syksyistä alkuviikkoa!

Seitsemän kertaa seitsemän

Aurinkoisen syksypäivän iloksi sain tunnustuksen Saaralta. Kiitos!

1. Kopioi kuva ja liitä blogiisi
2. Laita linkki keneltä sait tunnustuksen
3. Kerro seitsemän asiaa itsestäsi, mitä muut eivät vielä tiedä
4. Anna tunnustus seitsemälle
5. Linkitä nämä blogissasi
6. Kerro näille seitsemälle tunnustuksesta

Hmm, seitsemän muille tuntematonta asiaa... ei ihan helppoa, mutta tässä minun listani:

1. Opin lukemaan neljävuotiaana ja olen aina lukenut paljon.
2. Tapasimme Miehen kanssa 18-vuotiaina ja tänä vuonna olemme olleet yhdessä puolet elämästämme.
3. Ompelin itse hääpukuni.
4. Kaikilla kolmella lapsellamme on kolme etunimeä. Jokaisen ensimmäinen nimi alkaa vokaalilla ja on nelikirjaiminen.
5. En pidä ruoanlaitosta.
6. Olen karkkihiiri.
7. Haluaisin opetella virkkaamaan.

Tämän tunnustuksen haluan antaa seuraaville seitsemälle ihanalle bloggaajalle: Tina, Anu, Mari, Nanna, Tanja, Hanna ja Hanni. Olkaa hyvät!

Mukavaa viikonloppua!

Luistellaan, luistellaan

Syksy on totisesti täällä. Välillä sataa, välillä paistaa. Pakkasta ja lämmintä, ja koko ajan tuulee. Sitähän sen pitää ollakin. Iltaisin on ihana sytyttää kynttilöitä palamaan, takkatulesta joutuu vielä hetken haaveilemaan.

Huomenna on luisteluseuran valokuvauspäivä. Kaikki ryhmät valmentajineen asettuvat vuorollaan kameran eteen, ensin ryhmäkuvaan ja sitten jokainen saa valita oman poseerausasennon yksityiskuvaansa. Kauden kilpailupuku pitää siis viimeistään nyt olla valmiina, hiuskoristeet ja meikit hankittuina.




Keskimmäinen luistelee tämän kauden turkoosissa puvussa. Tällä kertaa minä vain koristelin puvun, ajanpuutteen vuoksi ompelutyö teetettiin muualla. Voitte uskoa, että strassia ja paljettia kimalteli ihan joka puolella, kun sain koristeluhomman valmiiksi Kuopuksen auliisti avustaessa.




Myös Kuopus käy kerran viikossa luistelemassa. Hänelle tilasimme Kanadasta nämä äärettömän suloiset (ja pikkiriikkiset) ihka oikeat taitoluistimet. Luistimet ovat kokoa 8, vastaa n. 24-numeroista kenkää täällä.




Kuopus tarvitsee vielä jäälle lämmintä ylleen, hikitreenien aika on myöhemmin. Hän luisteleekin tämän talven valkoisessa fleecepuvussa, jonka T-siskoni on ommellut monta vuotta sitten Keskimmäiselle.




Minäkin olen rohkaistunut aloittamaan luistelun tyttöjen seuran aikuismuodostelmajoukkueessa. Kilpailemaan ei taida taidot vielä tänä talvena riittää, mutta hurjan kivaa luistelu on (ja nii-in vaikeaa). Mies ja Esikoinen keskittyvät jääkiekkoon, siinä lajissa varusteet eivät sitten olekaan yhtään näin kauniita. ;)

Aurinkoista lokakuuta!