Ruusuja, ruusuja

Huoh, jääbaletit on nyt esitetty tältä vuodelta ja voidaan taas keskittyä muihinkin asioihin. Neljä pitkää päivää jäähallilla kuluivat yllättävän mukavasti. Keskimmäisen ryhmän kukkastytöt olivat oikein suloisia ja taitavia jäällä sekä herttaisen rauhallisia pukukopissa. Kuopus jaksoi hyvin omat kaksi hallipäiväänsä, viikonloppuna hän sai jäädä Isin hoiviin kotiin.

Tämän postauksen kuvat ovat sekalainen kokoelma viime viikolta, viikonlopulta ja jotain tältäkin päivältä. Muistin vihdoin viimein hakea syksytauluni kehystämöstä ja se pääsi seinähyllyjen alle tuomaan lisää syksytunnelmaa keittiöön.




Lasten iloksi nostin kummitustalokynttilätuvan kaapista keittiön tasolle. Siihen sytytetään kynttilä iltapala-aikaan ja erityisesti Kuopus seuraa lumoutuneena savupiipun päällä pyörivää pikku haamua.




Otsikon mukaisesti meillä oli ruusuja ympäri kotia, kun väsynyt mutta onnellinen jääballeriina kotiutui sunnuntaina viimeisen esityksen jälkeen hallilta. Ensimmäisessä kuvassa kaikki irtoruusut kerättynä samaan maljakkoon, toisessa suloinen pikkuruusukimppu, jonka toi Mummu E- ja S-serkkujen kanssa.





Minäkin sain sunnuntaina kukkia, pinkin ruusun kiitokseksi talkootyöstä sekä nämä lohenpunaiset kaunottaret, jotka Mummi oli poiminut puutarhastaan.




Viimeisessä ruusukuvassa on Kuopuksen oma, erittäin tärkeä ruusu. Hän sai sen hallilla ensimmäisenä näytöspäivänä, kun pakkasimme ruusuja myyntiä varten.




Minulla on ollut pieniä arjen käynnistysvaikeuksia intensiivisen jäähallijakson päätyttyä. Koti kaipasi siivousta, pyykkiä oli päässyt kertymään korikaupalla sekä kaikki omat puuhasteluni olivat jääneet pahasti kesken. Eilen siivosin, pyykkikone pyörii nyt toista päivää ja K-kirjaimin koristellut pellavasydämet ovat melkein valmiit. Arki alkaa taas sujumaan.



Viimeisessä kuvassa on vanha puulaatikko, joka sai valkoisen värin ja numeron kylkeensä verstaallani. Laatikkoon aion laittaa terassilta talvisäilöön kerättyjä tyynyjä ja istuinpehmusteita. Laatikko saa kaverikseen toisen samanmoisen ja niille on varattu hyvä lepopaikka kodinhoitohuoneen kaappien päältä. Kuvia sieltä sitten, kun toinenkin laatikko on valmis.

Oikein ihanaa syyskuun viimeistä iltaa!

Sitä sun tätä

Huh, vihdoin perjantai. Meillä elämä on aika kiireistä tätä nykyä, erityisesti arki-illat tuntuvat kovin lyhyiltä. Viikonloppuisinkin on usein ohjelmaa, mutta onneksi ainakin välillä vähän vähemmän. Tosin nyt alkoi varsin hurja jäähallijakso. Esikoisen jääkiekkojoukkue järjestää kaksipäiväisen turnauksen tänä viikonloppuna ja ensi viikko + viikonloppu kuluu Keskimmäisen luisteluseuran jääbaletin parissa.

Tässä kuvassa Keskimmäinen näytöspuvussaan. Näköjään rusetin nauhat on vielä lyhentämättä ja vain yksi luistinsuojuskin on puettu päälle, puhumattakaan mallin ilmeestä. ;) Puku kuitenkin on luonnossa ihan nätti ja näytti tänään jäällä oikein hyvältä. Mutta kyllä sen kanssa sitten teinkin töitä, erityisesti kukkapäähineeseen on vuodatettu verta ja kyyneliä, kirjaimellisesti.




Viikolla ehdin hiukan pistellä. Kaksi pellavasydäntä tuli valmiiksi ja on jo toimitettu eteenpäin. Seuraavat sydämet saavat kylkeensä K-kirjaimia.




Minulla on ollut pari viikkoa paikka kirpputorilla. Olen tyhjentänyt kaappejani hyvällä menestyksellä. Samalla kun olen käynyt omaa paikkaani järjestelemässä, olen vilkuillut viereisiä myyntipaikkoja. Ja tehnyt elämäni ensimmäiset kirppislöydöt. Kuvassa vanha "hopea"tarjotin ja neljä samppanjalasia, näistä maksoin yhteensä kolme euroa. Olen myös ostanut tusinan verran vanhoja ruokalusikoita sekä pari hopealusikkaa, seuraavaksi hankintalistalla on lisää ruokailuvälineitä. Ja tuollaisia laseja olisi kiva löytää enemmänkin. Tähän taitaa jäädä koukkuun...




Sain tuttavaltani kaksi suurta kassillista ihania omenia. Parhaillaan uunissa tuoksuu kauraomenapaistos, joka syödään tänään iltapalaksi vaniljajäätelön kera. Huomenna aion leipoa omenapiirakkaa ja loput omenat näyttävät häviävän perheen suihin ihan sellaisenaan.




Ihanaa viikonloppua!

Uutta ja ihanaa

Hui miten pimeää voi olla keskipäivälläkin. Kun kotiuduimme Kuopuksen kanssa leikkipuistosta, oli pakko sytytellä valoja ja kynttilöitä ympäri kotia. Takka hohkaa vielä ihanaa lämpöä eiliseltä illalta. Syksyssä parasta on takkatuli ja kynttilät.




Sain viime viikolla suloisen tunnustuksen Olivialta. Kiitos kovasti! Haluan vuorostani ojentaa sen kaikille teille, jotka vierailette luonani ja monesti vielä jätätte kommenttejakin.




Vähän aikaa sitten sain myös ihka ensimmäisen tilauksen pistellystä pellavasydämestä. Olen aivan ihmeissäni ja tietysti kovin otettu tästä asiasta. Tämän viikon pistelytöinä minulla on siis yksi tilaussydän sekä toinen sydän synttärilahjaksi ystävälle.




Seuraavassa bloggauksessani lupaan näyttää kuvan Keskimmäisen vaaleansinisestä kukkapuvusta, se on nyt paljetteja vaille valmis. Ja on jo aikakin, sillä näytökset ovat jo ensi viikolla.

Pirteää tiistaita!

Kirjoitetaan kauniisti

Syksyinen auringonpaiste on kaunis, mutta ulkona on kylmä. Aamulla lämpömittari näytti vain paria lämpöastetta, ensi yöksi ennustettiin pakkasta. Syksyä tämä on, pakko uskoa.

Tänään on jännittävä päivä, tai oikeastaan ilta. Menen ensimmäistä kertaa kurssille, josta olen haaveillut jo kauan. Alla olevassa kuvassa tarvikkeet, jotka otan mukaani.




Tämä toinen kuva on mallikirjasta, jonka sain Mieheltä joululahjaksi hienon kirjoitussetin kera. Ehkä joskus minäkin osaan tehdä noin upeita kirjaimia.




Kalligrafian alkeet on kurssini nimi. Muutaman tekstityylin opettelua, sommittelua, erilaisiin väreihin ja papereihin tutustumista. Näin lukee kurssiselosteessa. En muista, koska viimeksi olisin aloittanut jotain ihan uutta harrastusta. Nyt on sen aika.




Aurinkoista syystorstaita!

Kahvikuppeja

Ihana syksyinen auringonpaiste ulkona. Minä vain niistän nenää sisällä. Sitkeä flunssa ei millään tahdo parantua, lääkkeistä huolimatta. Huomenna taitaa olla uusi lääkärireissu edessä.




Viime viikolla sain ihanan paketin sadepäivää piristämään. Paketissa oli hurjan huolellisesti pakattuna neljä suosikkikahvikuppiani, ostin ne Marja Kristiinalta. Hän tyhjensi kaappejaan turhasta ja niinhän se on, että toisen turha voi olla toisen aarre. Marja Kristiina oli niin herttainen, että tarjosi kuppeja minulle ensin ja tokihan tartuin moiseen mahdollisuuteen.




Nämä kaksi monogrammikuppia ostin suunnilleen vuosi sitten eräästä pienestä sisustusliikkeestä, jota ei enää ole. Ostin ensin vain kaksi ja sitten kun myöhemmin olisin ostanut niitä lisää, kaikki olikin jo myyty. Nämä kaksi kuppia ovat olleet meillä jatkuvasti käytössä. Ne ovat käteensopivan muotoiset ja niihin mahtuu mainiosti latte maitovaahtoineen taikka hyvä kerta-annos tavallista kahvia.




Nyt kuppeja on siis kuusi. Olen kertakaikkiaan onnellinen. Mieheni, joka muilta osin jättää astiahankinnat minulle, on hyvin tarkka siitä, millaisesta kupista kahvinsa juo. Hänellä on tietyt kriteerit, jotka kahvikupin tulee täyttää. Ja nämä kupit ovat hänestäkin oikein mainiot. Olemme siis molemmat tyytyväisiä. :)




Viikolla minun ja Kuopuksen vieraana kävi ystävä tyttärensä kanssa. N-tyttönen on Kuopuksen Paras Ystävä, tuttu jo synnäriltä saakka. Nämä samana päivänä syntyneet lapsoset ovat kasvaneet mainioksi ystäväpariksi. Leivoin Lantliv-lehden ohjeella portviinikakun kahvipöytään. Aivan ihana kakku, voin suositella.




Viikonloppumme sporttiosuus on hoidettu jo aamulla, sekä taitoluistelija että jääkiekkoilija ovat harjoituksensa käyneet. Iltapäivällä on vuorossa kyläilyosuus. Minä menen ristipistotapaamiseen ja muu perhe Mummin synttäreitä viettämään.

Aurinkoista ja pirteää uutta syysviikkoa!

Syksytunnelmia

Syyskuu, sadetta ja syysflunssaa. Viikonloppuna sentään paistoi aurinkokin, mutta arkea saimme alkaa sateessa.




Perjantain kunniaksi lasillinen punaviiniä ja Landhaus living -lehden uusin numero. Kynttilänvaloa tuomaan tunnelmaa. Isojen lasten kanssa sytyttelemme kynttilöitä varsin määrätietoisesti tätä nykyä, he nimittäin haluaisivat saada syksyisen kummitustalosomisteen jälleen esille, mutta äidin mielestä pitäisi ensin polttaa kesäiset tuoksut ja värit loppuun... Ehkäpä jo ensi viikonloppuna on kummitustalon aika.




Lauantaina puuhastelin Kuopuksen kanssa puutarhassa. Kesäkukat pois ja syksyisempää tilalle. Etukuistin portaalle teimme tämän istutuksen muratista ja hopealangasta. Syksykukista en niin piittaa, vaan odotan jo innolla, että saan laittaa ruukut täyteen kuusenhavuja ja katajaa. Mutta niiden aika lienee vasta lokakuussa.




Kukkakaupasta tarttuivat mukaan myös nämä neilikat. Ne ovat aivan samanvärisiä kuin kuvassa taustalla näkyvän ruusutaulun ruusut. Keskimmäisen taulu on edelleen olohuoneen kaapin päällä, sillä hänen kirjoituspöytänsä maalaus on vieläkin kesken. Taulua ei kannata laittaa seinälle ennen kuin uudet kalusteet löytävät paikkansa koulutytön huoneessa.




Eilen leivoin syksyn ensimmäisen omenapiirakan. Se maistui aivan ihanalta vielä tänäänkin.

Pirteää syyskuun ensimmäistä viikkoa!